Vihdoin on ulkona kauniin talvista! Hanki peittää maan, lumi kimmeltää puissa ja valo alkaa selvästi lisääntyä. Valitettavasti kohta kolmatta viikkoa kestänyt pakkasjakso on kuitenkin aiheuttanut myös harmeja lammastilan arkeen. Vaikka ensimmäisten parin päivän jälkeen alkoi oma nahka pakkasta kestääkin jo vähän paremmin, on valitettava tosiasia, että näillä pakkasilla vesi jäätyy ja koneet huutavat hallelujaa samalla tavalla joka päivä.

Vaikka meillä onkin koko lampolassa hyvin toimiva automaattinen vesijärjestelmä, alkaa sekin paikoitellen taipumaan, kun pakkanen kipuaa reilusti päälle -30°C.  Vaikka lampolamme onkin suurilta osin kylmälampola, vesi pysyy kupeissa pääsääntöisesti sulana varsin kovallakin pakkasella, kiitos jatkuvan veden kierron ja kuppien pohjassa sijaitsevien pienten lämpövastusten. Mutta nyt on kyllä kuppien sulattelu valitettavasti ollut päivittäistä hommaa meilläkin. Apuna sulatuspuuhissa on valvomossa vedenkeitin, jonka avulla saadaan kuppien pintajäät sulateltua. Jos jäätyminen on kuitenkin tapahtunut syvemmällä kupin automatiikassa, joudutaan kuppi avaamaan ja putkistoa sulattelemaan lämpöpuhaltimella. Kävipä viime viikolla niinkin hassusti, että veden kiertoa säätelevä kytkin oli surkean sattumusten summan takia mennyt off -asentoon illalla, ja aamulla ihmeteltiin, kun mikään karistointitilan kupeista ei täyttynyt…. Ja ongelmahan on se, että kun vesi putkissa ei kierrä, niin se jäätyy. Siinäpä meillä olikin työnsarkaa, kun toistakymmentä metriä lampolan rakenteissa kiertävää vesiputkistoa oli yön aikana jäätynyt. Sulaksi se saatiin kuitenkin kotikonstein, kun paineruiskuun liitettiin 20 metrin paineletku, jonka kautta vesiputkistoon syötettiin pikkuhiljaa kuumaa vettä. Ei ollut tämä ihan hirmuisen vauhdikasta hommaa kuitenkaan, ja jäi siltä illalta jumpat väliin…

Ruokintaan pakkanen ei meillä juurikaan vaikuta. Säilörehu saatiin korjattua tarpeeksi kuivana, ja ape-vaunu jaksaa hyvin valmistaa seoksen. Kuivaheinän ansioista ape itsessään on myös sen verran kuivaa, ettei se heti jäädy  pöydille ajettaessakaan. Toki näin pakkasella on fiksua ajaa kerrallaan hieman pienempi annos. Nyt kylmään aikaan olemme myös kuivittaneet karsinoita hiukan yli tarpeenkin, jotta lampailla on reilusti olkea jonne kaivautua. Kylmällä puolella suuri osa uuhista on vielä pitkässä villassa, ja myöhemmin syksyllä kerityillä uuhilla on lisälämmityksenä säteilylämmittimet. Luulen, että parin ensimmäisen pakkaspäivän jälkeen myös lampaat alkavat karaistua kylmyyteen, sen verran tyytyväisiltä vaikuttavat kuitenkin. 🙂

”Tohmajärvi on ollut Suomen keskimääräisesti kylmin paikkakunta tammikuussa”,  kertoi minulle sanomalehti päiväteellä… Ei auta jäädä hankeen makaamaan, joten eikun pakkasta päin!