Latvian tuontipässiemme Rudolfin ja Pontuksen ensimmäiset karitsat syntyivät helmikuun puolessa välissä ja tästä eteenpäin tilallamme onkin tasaiseen tahtiin saatu ihastella syntymän ihmettä. Jännitys tuontipässien astumisen onnistumisesta hellitti, kun uuhi toisensa jälkeen teki tasakokoisia kaksosia ilman suurempia ongelmia. Ensimmäinen karitsointiryhmä onkin nyt huhtikuun alkuun mennessä karitsoinut ja uusia elämästään nauttivia vauhtivillejä kirmaa nyt lampolassa reilut sata. Toisen karitsointiryhmän ensimmäiset lasketut ajat sattuvat huhtikuun puoleen väliin, ja siitä alkaakin melkoinen loppurutistus kun sitä seuraavan kolmen viikon aikana on poikivia uuhia noin 80.

Uuhiryhmät on jaoteltu laskettujen aikojen mukaan syksyllä astutuksen yhteydessä merkittyjen astutusleimojen perusteella. Tämä on tärkeää, jotta synnytyksen lähestyessä appeen ravintoarvot voidaan säätää sopiviksi. Tämä tekeekin monesta työvaiheesta hieman työläämmän, sillä eri ryhmille on pystyttävä tarjoamaan hiukan erilaista ravintoa. On mietittävä tarkkaan myös lampolan logistiikkaa, jotta tilat muuntuvat vaivattomasti tarpeiden mukaan karitsointien edetessä.

Näin ollen karitsointiaikaan työtahti lampolassa onkin varsin hektinen – joskus yötä päivää. Meidän tilallamme karitsointien vahtimisessa (eritoten öisin) apuna käytetään valvontakameroita, joiden avulla lähestyvästä synnytyksestä kertovia merkkejä ja synnytyksen etenemistä voidaan valvoa sisätiloista. Kokenut silmä osaa toki jo iltatarkilla havaita mahdollisesti yöllä tapahtuvat poikimiset. Suurin osa uuhista selvittelee poikimisen itsekseen, mutta toki silloin tällöin lampurin avustusta tarvitaan, esimerkiksi jos karitsa on syntymässä virheellisessä asennossa.

Karitsoinnin jälkeen uuhi karitsoineen siirretään erilliskarsinaan ja karitsointi merkitään kalenteriin myöhempää rekisteröintiä varten. Karitsat asetetaan lämpölampun alle kuivattelemaan, uuhen utareet ja maidontulo tarkastetaan ja tarvittaessa karitsoille voi lypsää ensimmäisen ternimaidon ja tarjota ruiskulla suuhun. Erilliskarsinassa uuhen ja karitsoiden vointia on helppo tarkkailla ja uuhelle tarjota ensi päiviksi vähän tujakampaa ravintoa. Noin kolmen vuorokauden iässä karitsat punnitaan, varmistetaan että silmät ovat terveet ja hännänalus puhdas, annetaan ADE-vitamiinilisä suoraan suuhun ja lopuksi korvamerkitään. Tästä karitsat voidaan emoineen siirtää suurempaan karsinaan totuttelemaan muihin eläimiin ja suurempaan ryhmään. Yhteiskarsinoissa karitsoille on rakennettu oma karitsakammari, jossa niille on tarjolla omaa rehua ja kivennäisiä. Uteliaat ja vikkelät karitsat innostuvat nopeasti suuressa ryhmässä kirmailemaan ympäri ämpäri, ja nohevimmat keksivät aina jonkin reitin lampolan käytävillekin paistattelemaan kevätauringossa. Onneksi ne osaavat kuitenkin suurimmaksi osaksi takaisin omiin karsinoihinsa, niin ei tarvitse lampurin eksyneitä karitsoita jahdata pitkin maita ja mantuja!