Menu

Lampaiden ruokinta

Laidunkausi

Oxford Down on nimenomaan laidunrotu ja siksi laidunkausi tulisi hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti niin emojen kunnostamiseen kuin karitsoiden teuraskasvatukseenkin. Viljeltyä laidunta tarvitaan noin hehtaari kymmentä uuhta karitsoineen kohti, syyskesällä tarve on luonnollisesti suurempi laitumien kasvun hidastuttua ja karitsoiden kasvaessa. Vierotetut emot voivat mainiosti laiduntaa myös perinnebiotoopeilla tai metsälaitumilla.

Karitsoiden kasvatukseen tarkoitettujen laitumien valkuaispitoisuutta kannattaisi lisätä esim. apilalla, jolloin pelkällä laitumella saavutetaan 5-6 kk:n iässä n. 22 – 25 kg:n teuraspaino päiväkasvujen ollessa 250 – 350 g. Hyvälaatuisen laidunheinän lisäksi eläimet tarvitsevat ainoastaan puhdasta vettä ja laidunajalle tarkoitettuja kivennäisiä. Myös suolakivi olisi hyvä sijoittaa makuupaikan tuntumaan.

Hyvällä laitumella tulee myös olla katos tai suojametsää, jotta eläimet pääsevät sateelta suojaan ja helteisinä päivinä varjoon.


Sisäruokintakausi

Uuhien ruokinta

Uuhien sisäruokintakausi jaetaan karkeasti kolmeen osaan: astutusajan ruokinta, tiineysajan ruokinta ja imetysajan ruokinta. Oxford Down ei sovellu ympärivuotiseen karitsointiin, joten astutukseen valmentava “flushing” eli kiihotusruokinta sijoittuu aina loppukesään tai alkusyksyyn. Jos laidunrytmi on toteutettu oikein, riittää flushingruokintaan eläinten vaihto uudelle hyvälle lohkolle. Muussa tapauksessa 2 – 4 viikkoa ennen astutuksen aloittamista annetaan uuhille väkirehulisä kuntoluokitukseen perustuen. Taloudellisinta on sekoittaa väkirehu tilalla. Koska lampaat syövät viljan jyvinä ei jauhatusta tai murskausta tarvita. Kotoiseen väkirehuun soveltuvat kaikki viljat (ruista tosin on syytä käyttää varovasti), valkuaislisänä voi käyttää sekä edullisempaa rypsiä tai maittavampaa soijaa. Valkuaislisän osuus väkirehusta riippuu karkearehujen valkuaispitoisuudesta. Karkearehuksi soveltuu niin kuivaheinä kuin säilörehukin. Erityisen hyviä tuloksia olemme saavuttaneet esikuivatulla ja tarkkuussilputulla säilörehulla. Rehujen analysointi on onnistuneen ruokinnan perusedellytys.

Myös hyvälaatuinen olki sopii, etenkin säilörehun lisänä, ruokintaan koko talven ajan. Viitseliäs lampuri voi myös tekaista lehtipuu-kerppuja lampailleen. Päivittäin annetaan myös lampaille soveltuvaa kivennäistä ruokintasuunnitelman tai valmistajan ohjeen mukaisesti ja luonnollisesti puhtaan veden saatavuus on turvattava kaikissa olosuhteissa. Nuolukivi kuuluu myös sisäruokintakaudella lampolan vakiovarusteisiin.

Uuhien kunnostus kesä- heinäkuussa tapahtuneen vieroituksen jälkeen on ensiarvoisen tärkeää astutuksen onnistumiselle. Eläinten kunto onkin syytä tarkastaa ennen pässin katraaseen laittamista esim. kerinnän yhteydessä. Väkirehua annetaan kunnostuksen ja astutuskauden ajan n. 300 g /pv eläintä kohti kuntoluokan ollessa alle 3, kuntoluokassa 3 riittää puolet em. annostuksesta ja sitä lihavammat uuhet on syytä jättää ilman väkirehulisää flushing-jaksoa lukuunottamatta. Karkearehua annetaan vapaasti, mutta ohjeellisina määrinä voidaan pitää n. 2-3 kg kuivaa heinää tai 6-8 kg säilörehua päivässä eläintä kohti. Astutuskauden päätyttyä väkirehun määrää pienennetään vähitellen, yleensä siitä voi tiineyden välikuukausiksi luopua kokonaan, jos karkearehuna on hyvälaatuinen säilörehu. Karkearehuistakin voi osan korvata kuivaheinällä tai oljella, riippuen eläinten kunnosta.


Pässien ruokinta

Astutuskaudella katraassa olevat pässit saavat uuhien tavoin väkirehuseosta. Astutuksen päätyttyä hyväkuntoiset pässit pärjäävät joko kokonaan ilman tai vain vähäisellä (100g/pv) väkirehumäärällä. Joutilaat eläimet voi ruokkia vain kerran päivässä. Puhdas vesi, kivennäiset ja nuolukivi kuuluvat itsestäänselvyyksinä myös pässeille. Lisäksi pässit syövät mielellään esim. kuusen havuja ja kaluavat puunkuorta. Tälläinen “ajanviete” vähentää etenkin kookkaassa pässikatraassa myös keskinäistä nahistelua.

Laidunkaudella astutuspässit voi sijoittaa rehuarvoltaan heikommille lohkoille tai metsälaitumelle kunhan kunnostusruokinta aloitetaan ajoissa ennen astutuskautta.


Karitsoiden ruokinta

Oxford Down- karitsat totutetaan väkirehuun n. 1 viikon iästä alkaen ns. karitsakamarissa. Aluksi valkuaispitoista väkirehuseosta, esim. karitsoiden alkukasvatukseen tarkoitettua täysrehua, voi olla tarjolla vapaasti, mutta n. 6 viikon iästä alkaen riittää aamuin illoin annettava rehuannos. Karitsaa kohden keskimäärin 300 – 600 g/pv riippuen päiväkasvutavoitteesta. Olemme pitäneet myös aperehua karitsakamarissa vapaasti tarjolla. Laitumelle siirryttäessä väkirehu voidaan jättää pois ja noin kolmen kuukauden iässä karitsat vierotetaan emistään siirtämällä ne omalle laidunlohkolle. Samalla on sopiva hetki erotella pässi- ja uuhikaritsat eri lohkoille. Hyvällä laitumella kasvatetut karitsat ovat lihaksikkaita mutta ohutrasvaisia.


Kokemuksia lampaiden seosrehuruokinnasta

Syksyllä 2005 hankimme SEKO Samurai-seosrehuvaunun. Koska lampaiden seosrehuruokinnasta ei ollut kovin paljon kokemuksia, saati tutkimustietoa, olemme soveltuvin osin hyödyntäneet nautojen seosrehuruokinnan reseptejä ja ohjeita. Pidän kuitenkin suurena ongelmana sitä, että seoksen laskentaan ei ole vielä atk-ohjelmaa, vaan seoksen rehumäärät on laskettava perinteisen ruokintasuunnitelman avulla ja “yritä ja erehdy” -menetelmällä haettava optimaaliset seokset kuhunkin tuotantovaiheeseen.

Teemme seoksen päivittäin ja jako on myös kerran päivässä, kovimmilla pakkasilla kaksi kertaa pienempi erä. Aperuokinnan etuina pidämme tasalaatuista rehua, joka ei ryhmäruokinnassa aiheuta kilpailua. Toisaalta eläinten tulee olla samassa tuotantovaiheessa, ettei päivässä tarvitse valmistaa erilaisia seoksia. Meillä syksyllä uuhien flushing ja astutusruokinta sattuu viimeisten teuraiden kasvatuksen kanssa samaan aikaan, joten silloin pärjäämme yhdellä seoksella. Imetysaikaan olemme ratkaisseen ongelman niin, että seos on kaksosia imettävän uuhen normin mukainen ja ykköset saavat seosta vähän vähemmän ja lisäksi kuivaa heinää, kun taas kolmosia imettävät saavat appeen päälle pienen väkireuhulisän. Karitsat syövät samaa seosta ja lisäksi karitsakamarissa täysrehua.

Kivennäiset, suolan, hivenet, vitamiinit jne. lisäämme myös appeeseen, jolloin ne ovat tasaisesti kaikkien eläinten saatavilla.
Rehun hävikki on olematon, sillä vaunun ruuvit hienontavat kortisemmankin rehun, esimerkiksi kuivan heinän tai täysviljasäilörehun, ja lopputuloksena on lampaalle sopiva hienojakoinen seos, joka tulee syötyä tarkkaan.

Karitsoiden kasvut ovat olleet myös hyviä, mutta kokemustemme mukaan seosrehu kasvattaa jonkin verran tehokkaammin kuin erillisruokinta, joten seoksen energiapitoisuuteen tulee kiinnittää huomiota, etteivät karitsat rasvoitu.

Rehuille aperuokinta asettaa vähintään yhtä suuret laatuvaatimukset kuin erillisruokinta, sillä yksikin huono raaka-aine pilaa koko seoksen. Työmäärässä ja -ajassa mielestämme saavutetaan merkittävä säästö, seoksen tekeminen päivittäin vie noin puolituntia, jako varttitunnin. Muihin hoitotoimenpiteisiin, eläinten tarkkailuun ja niiden kanssa seurusteluun jää siis huomattavasti aiempaa enemmän aikaa.

Top