Menu
Home Blog
Apr
22

Kirjoittaja: Roosa Honkanen / Lampolauutiset

Viitisen vuotta sitten aloitimme pohdinnan siirtäisimmekö tilamme luomuun. Kävimme luomukoulutuksen ja teimme ensimmäiset suunnitelmat ja laskelmat. Luonnonmukainen viljelytekniikka oli jo arkipäivää, mutta pohjavesialueille tehty ympäristösopimus ja mittava suurpetoaitojen määrä ja sen linjalta heinän kemiallisen torjunnan tarve, pitkittivät päätöksen tekoa. Toisaalta arvot, joita tilanpidossa kunnioitamme ja edustamamme tuotantosuunnan imago kannustivat vanhaakin viljelijää opettelemaan uutta toimitatapaa. Kaksi […]

Viitisen vuotta sitten aloitimme pohdinnan siirtäisimmekö tilamme luomuun. Kävimme luomukoulutuksen ja teimme ensimmäiset suunnitelmat ja laskelmat.
Luonnonmukainen viljelytekniikka oli jo arkipäivää, mutta pohjavesialueille tehty ympäristösopimus ja mittava suurpetoaitojen määrä ja sen linjalta heinän kemiallisen torjunnan tarve, pitkittivät päätöksen tekoa.
Toisaalta arvot, joita tilanpidossa kunnioitamme ja edustamamme tuotantosuunnan imago kannustivat vanhaakin viljelijää opettelemaan uutta toimitatapaa.
Kaksi vuotta sitten ryhdyimme tuumasta toimeen: pellot lähtivät siirtymään luonnonmukaiseen viljelyyn ja nyt on kädessä asiakirja hyväksytysti tehdystä luomuvalvonnasta myös lampaiden osalta.
Prosessi ei ole ollut ihan yksinkertainen ja vielä enemmän hirvittää mitä tuleman pitää lisääntyneen byrokratian, kirjanpidon ja luomuvaatimusten toteuttamisen takia.
Varmaan asia olisi jäänyt suunnitelman asteelle jos emme olisi saaneet korvaamatonta apua ProAgria Pohjois-Karjalan luomuneuvoja Ulla Turuselta. Moni asia piti miettiä uudelleen ja myös pientä remonttia vaadittiin rakennuksissa ehtojen täyttämiseksi.
Luomussa lampailla tulee olla enemmän tilaa kuin tavanomaisessa tuotannossa ja myös valoaukkojen määrää tuotantorakennuksissa tuli lisätä. Niinpä entinen heinälato, joka on toiminut jo monta vuotta jaloittelupihan sääsuojana, koki muodonmuutoksen ja sai seinilleen ikkunoita aiempien oviaukkojen lisäksi. Muissa rakennuksissa lisättiin valoisuutta tekemällä liukuoviin valokennoaukkoja.
Luomulampaidemme tarvitsemat lisäneliöt johtivat siihen, että katraskokoa pienennettiin aiemmasta noin 200 n. 160 karitsoivaan uuheen, koska lisätilan rakentaminen ei nyt tuntunut mahdolliselta.
Ruokinnan suhteen muutos oli varsin helppo: kaikki lampaiden tarvitsema karkearehu tulee omilta luomupelloiltamme ja lähellä olevilta luomutiloilta on ainakin tällä hetkellä saatavilla luomuviljaa. Lähinnä luomuvalkuaisen saatavuus huolettaa, mutta vaihtoehtona voisi varmaan olla joko valmiit valkuaistiivisteet tai muut valkuaisrehut kuten herne tai härkäpapu. Molemmat sopisivat hyvin meillä käytössä olevaan aperuokintaan. Ensi kesän viljelysuunnitelmassa onkin puitava herne-kaura kasvusto.
En ole myöskään huolissani rajoituksista, joita luomutuotanto tuo eläinten lääkintään tai lääkkeiden varoaikoihin. Katrastamme on tähänkin asti tarvinnut lääkitä todella vähän ja parantuneet pito-olosuhteet tuskin ainakaan huonontavat tätä tilannetta. Hyvä yhteistyö katraamme terveydenhuollosta vastaavan eläinlääkäri Mia Kontturin kanssa luo hyvän pohjan suunnitella terveyttä edistävät hoitotoimenpiteet, kuten madotukset tai seleenilisät oikea-aikaisesti ja vain todelliseen tarpeeseen perustuen.
Hyvillä mielin siis odotamme tätä uutta aikakautta lammastilamme historiassa ja ensimmäiset luomukaritsatkin ovat jo syntyneet.
Kristallin kirkas tavoite tässäkin muutoksessa on palvella entistä asiakaslähtöisemmin niin siitoseläin- kuin liha-asiakkaitamme.

Roosa Honkanen
Top